Saa ottaa ilmaiseksi

Oletko koskaan törmännyt ilmaisen tavaran ilmiöön? Esimerkiksi kylttiin: “Saa ottaa ilmaiseksi.” Itse koin tämän ilmiön kuluneella viikolla Helsingin keskustassa Lönnrotinkadulla ja menin itsekin hetkeksi sekaisin.

Tässä tarina. Eräs liike oli rohkaistunut luopumaan turhasta ja keksinyt oivallisen tavan päästä siitä eroon. Olin juuri astumassa kyseisen liikkeen tiloista ulos, kun kadulle ilmestyi kyltti, jossa ilmoitettiin, että liikkeen edustalla olevista pinoista saisi ottaa tuotteita ilmaiseksi itselleen. Itse pinot ilmestyivät melko eleettömästi kadulle kyltin viereen.

Oli iltapäivä ja katu oli vaikuttanut hyvin hiljaiselta. Mitä kuitenkin tapahtui? Alle kymmenessä sekunnissa paikalla oli useita ihmisiä päivittelemässä, että: “Ilmaiseksi, ihanko totta?” “Ei ole todellista?” “Voiko näitä ihan oikeasti ottaa?”

Nopeasti kädet kävivät ja pinot hupenivat. Paikalle kerääntyi lisää ihmisiä, sillä kuhina ja päivittely toki houkuttelivat jopa kadun toiselta puolelta uteliaimmat paikalle ihmettelemään. Koska kyseessä olimme kuitenkin me, sivistyneet ihmiset, emme suinkaan ruvenneet repimään mitään toistemme käsistä, vaikka kovin kilpailuhenkiseksi tilanne silti muodostui. Pinojen pienentyessä moni jäi vielä seisoskelemaan oma pieni pino kainalossaan kuin odottelemaan, josko joku laskisikin kädestään sen, mitä juuri hän olisi vielä halunnut. 

Itsekin seuralaiseni kanssa nappasimme ensin yhden, sitten toisen. Ensimmäisten alkukantaisten omistusviettien hieman laannuttua palasimme kuitenkin takaisin maan pinnalle ja kyseenalaistimme tarpeen ja turhat hankinnat. Vaikka kuinka olisivat ilmaisia olleet, niis saivat palata takaisin pinoon. Muutama muukin palautti osan hamstraamastaan takaisin pinoihin. Me lähdimme tyhjin käsin voittajina, moni muu lähti taistelusta voittajana ja onnellisena uusi esine kainalossaan.

Mistä me sitten taistelimme? Matonpalasista. Mattonäytteistä, jotka olivat kooltaan ja muodoltaan suunnilleen kynnysmaton oloisia. Materiaalit olivat toki laadukkaita, mutta tuskin ainakaan eteiseen sopivia. Väreiltään ne olivat kirjavia, osa hyvinkin esteettisesti miellyttäviä. Muodoltaan ne eivät olleet täysin priimatavaraa, toinen sivu saattoi olla vastakkaista muutaman sentin pidempi.

Miksi joukko ihmisiä alkoi haluta esineitä, joita ei todennäköisesti ollut kaivannut eikä tulisi myöhemminkään kaipaamaan? Joukosta todennäköisesti enintään yksi otti mattopalan oikeaan tarpeeseen ja veikkaan, että vakituisen kodin noista matonpaloista löytää vain muutama. Kuten toisessa postauksessani kirjoitin, kaikista hankinnoista on meillä puolen vuoden päästä käytössämme enää hämmästyttävän vähän.

Kulutusyhteiskunta yllyttää meitä haluamaan, mutta tämä tarina todistaa elävästi, kuinka syvällä keräilijägeenit meissä vaikuttavat. Tuntui, että alkukantaiset vaistot ottivat vallan ja me olimme kuin luolaihmisiä, jotka taistelivat alueelle ilmaantuneista uusista esineistä. Ajattelun kulku oli todennäköisesti kaikilla samansuuntainen: “Nyt on minun tilaisuuteni saada jotain erityistä. Mihin minä voisin tämän laittaa, hei tätä voisi hyvin tarvita jossain. Tämä voisi olla tosi kiva makuuhuoneessa. Tai jos laittaisi tämän seinälle. Kun nyt kerrankin saisi ilmaiseksi. Tai nämähän voisi viedä vaikka mökille.” 

Itse kävin tuon muutaman minuutin aikana läpi omistamisen, haluamisen, hamstraamisen, kyseenalaistamisen, järkeilyn ja luopumisen tunteet. Viimeisenä sain kokea suunnattoman voittajafiiliksen, kun kykenin laittamaan palaset takaisin pinoon ja jatkamaan matkaa kevyin kantamuksin. Jos en olisi jo useita vuosia tutkinut riittävyyden filosofiaa ja harjoitellut luopumista, olisin todennäköisesti poistunut paikalta voittajafiiliksellä, muutama matonpala mukanani.

Jos joskus joudut ilmaisen tavaran huumaan, kannattaa yrittää kyseenalaistaa oman haluamisensa syyt. Onko tarve sillä kertaa todellinen, vai onko haluamisen tunne alkukantainen vietti? Tarvitsenko tätä todella, on äärimmäisen hyvä kysymys, jos haluaa olla haalimatta tarpeettomia asioita kotinsa täytteeksi.

Kuulisin mielelläni, jos olet kyseisiin matonpalasiin törmännyt. Onko niistä tullut rakastettuja makuuhuoneen kynnysmattoja vai ovatko ne päätyneet täyttämään kesämökin lattiaa tai taloyhtiön roska-astiaa?