Äkkiä Hullujen Päivien katalogi piiloon

Vielä ehtii piilottamaan Hullujen päivien katalogin, jotta haluu haluu -nappula ei ehdi aktivoitumaan. Haluu haluu -nappula oikein rävähtää huutamaan, kun viaton ihminen näkee sen keltaisen katalogin. Miten voikin haluta ostaa kaikkea mahdollista, jota ei vielä muutama minuutti sitten tiennyt tarvitsevansa. Tai miten voi yhtäkkiä haluta saada sellaisia asioita, joiden olemassaolosta ei vielä äsken tiennyt mitään. Kulutusyhteiskuntaa voidaan syyttää, keräilijägeenejä voidaan syyttää, mielihyvän tarvetta voidaan syyttää, mutta puute tai todellinen tarve, ne ovat yhä harvemmassa määrin johdattamassa ostopäätöksiämme. Loppujen lopuksi aika pieni prosentti Hullujen päivien kävijöistä ostaa tavaraa tai vaatetta, jota ilman he eivät olisi tulleet toimeen.

Tyhjä hauta ja Hullut päivät. Vaikka ostaisit Hulluilta päiviltä mitä ihanaa, niin mitään et siitä mukaasi hautaan saa. Hetken iloja ja välillä ei edes niitä. Tästä maasta löytyy taatusti tuhansia ihmisiä, joilla on kaapin perällä käyttämättömiä hulluja ostoksia. Kaaosta kaaoksen päällä.

Tämä kritiikki ei koske Hulluja päiviä, sillä kyllähän yrityksen täytyy voida markkinoida ja saada myydä. Oivallinen ajatus tämä Hullut päivät. Tulosta tulee. Toki tarpeeseen myyminen on eri asia kuin tarpeettoman myyminen, mutta silti. Enemmänkin olen huolissani kaikista niistä ihmisistä, jotka ajattelematta haluavat, haluavat ja haluavat Hulluilta päiviltä jotakin. Kritiikki ei koske kuitenkaan myöskään heitä. Sinne hikiseen tungokseen ja parkkipaikkakaaokseen menijät eivät aina edes tavarataloon saapuessaan tiedä, mitä haluaisivat haluta. Haluavat kuitenkin, kuuletteko sen haluu haluu -nappuloiden pirinän. Siellä ne soivat ja saavat viattomat ihmiset tarttumaan ties mihin vempaimiin ja rätteihin ja taas mennään lompakot avoinna kohti kassaa. Pling.

Kritisoidaan mieluummin vaikkapa sitä näkymätöntä ja näkyvää voimaa, joka ajaa ihmisiä kuluttamaan asioita, joita he eivät tarvitsisi ja joita ilman he voisivat vallan mainiosti elää riittävän hyvää elämää. Kulutusyhteiskunta, mainostaminen ja uusien tuotteiden keksimisen halu sekä yritysten omistajien tarve kerätä vieläkin suurempaa voittoa, niitä voidaan kritisoida.

Hulluksi on mennyt tämä maailma, eivät ole hulluja pelkät päivät. Tavaraa valmistetaan nopeammin kuin sitä ehditään käyttää. The Story ofStuff kertoo, että Yhdysvalloissa kuluttajilla on puolen vuoden päästä tavaroiden ostamisesta käytössään niistä vain prosentti. Loput makaavat jossain käyttämättöminä. Suomessa tuskin ollaan tästä niin kaukana kuin voisi toivoa.

Ja mitä tästä kaikesta seuraa? Noin niin kuin kokonaisvaltaisesti. Mikä on saldo? Materiaaleja kuluu, ilmasto lämpenee, kaaos kodeissa lisääntyy, muutama putoaa stokkan kortin luottorajan ylityttyä köyhyysrajan alle. Ja ai niin, muutaman päivän on jokunen ihminen toki onnellinen ja iloinen käyttäessään vempainta tai uutta vaatetta. Mutta olisiko elämä ja olotila voinut olla riittävän hyvä ilmankin näitä ostoksia? Sitä sietäsi välillä miettiä.