Kuka minut taas keskeytti?

Onko paras työn tekemisen flow-tilasi joskus keskeytynyt? Olisiko mielesi tehnyt sanoa pari valittua sanaa? Ärsyynnyitkö jollekin muulle vai kenties itsellesi, kun annoit työsi keskeytyä? Järkyttävä tosiasia on, että ajatustyöntekijän työskentely keskeytyy keskimäärin 3 minuutin välein ja takaisin intensiiviseen työtilaan pääseminen vie jopa 30 minuuttia. Tunti keskeytymätöntä työtä vastaa neljää tuntia keskeytysten pilkkomaa työskentelyä. Kokeile vaikka! Vetäydy tunniksi oven taakse tai pahvilaatikko päässäsi työpisteellesi ja laita lappu luukulle. Raapusta pahvitoimistoosi kellonaika, jolloin palaat omasta palaveristasi ja työskentele hetki rauhassa. Saatat saada ihmeitä aikaan.

Kunhan et myöskään itse keskeytä itseäsi. Lähes puolet keskeytyksistä johtuu nimittäin siitä, että keskeytämme itse itsemme. Minäkin tein sen kaksitoista kertaa tämän tekstin kirjoittamisen aikana. En hallinnut keskeytyksiäni, vaikka tiedän keskeytysten voiman ja viekkauden. En hallinnut, vaikka keskeytysten tiede on minulle tuttua ja työkseni opastan muita hallitsemaan keskeytyksiään. Ja kyllä, piipahdin sosiaalisessa mediassa ja vastasin muutamaan tekstiviestiin, kahteen puheluun ja sähköpostiin. Ja kyllä, olisin voinut hallita keskeytykset ja käyttää kirjoittamiseen neljäsosan ajasta, jonka se nyt vei. Jos olisin vain halunnut riittävästi.

Työskentelymme ja elämänkulkumme keskeytyvät jatkuvasti. Helsingin sanomien kolumnissaan Pekka Seppänen, työelämän parantaja, esitti mielestäni melko vaarallisen suhtautumistavan keskeytyksiin. Hänen mielestään keskeytykset kuuluvat elämään ja ne pitää vain ottaa vastaan. Olen toki samaa mieltä siitä, että keskeytyksiä tulee ja ne kuuluvat elämään. Ja saavatkin kuulua, muutoinhan arki ja työelämä olisivat sangen tylsiä ja sopisivat vain tällaisille rutiinien ystäville kuten tässä tuolissani istuvalle henkilölle. 

Keskeytyksiin voi kuitenkin suhtautua vähintään kahdella tavalla. Annettuina, itsekseen tapahtuvina tapahtumien sarjoina tai hallittavissa olevina yksittäisinä tapahtumina. Itse suosittelisin lämpimästi hallitsemaan keskeytyksiä. Jopa kollegan tai asiakkaan aiheuttamia keskeytyksiä voi hallita toista ihmistä ja hänen tarpeitaan kunnioittaen. Keskeytysten hallinta lisää ennen kaikkea oman itsen ja oman työn arvon kunnioitusta.

Seppänen ei myöskään ota huomioon kaikkia niitä keskeytysten muotoja, jotka tapahtuvat toisista ihmisistä, kollegoista tai asiakkaista riippumatta. Annatko sähköpostiohjelman keskeyttää itsesi vai otatko johtajan roolin ja päätät itse, milloin sähköpostisi luet? Annatko omien ajatustesi ja mieleesi tulevien tehtävien keskeyttää työntekosi vai deletoitko nämä jo ensimmäisen mieleesi tulevan sanan jälkeen? Teetkö tehtäviä sattumanvaraisesti mieleesi tulevien asioiden perusteella vai suunnitteletko päiväsi etukäteen ja toimit suunnitelman mukaisesti? 

Tuskin on kohtuutonta vetäytyä tunniksi tai edes puoleksi muiden ihmisten tavoittamattomiin ja saada aikaiseksi enemmän kuin eilen ja toissapäivänä yhteensä. Jos sinä keskeytit varsinaisen työsi lukeaksesi tämän kirjoituksen ja pääsit tähän lauseeseen asti, ei hätää. Keskeytyksen aiheuttama katkos työvireessä on vielä korjattavissa. Ota seuraava puolituntinen haltuusi, valitse kaikkein tärkein suorittamista vaativa tehtäväsi, äläkä annan minkään keskeyttää työtäsi. Työrauhaa!