Viiden tunnin työpäivä

Suomalaisilla työpaikoilla tehdään ilmeisen paljon turhaa työtä. Entä jos siirryttäisiinkin viiden tunnin työpäivään ja tehtäisiin vain tuottavaa työtä? Kaikki voittaisivat. Etkö usko? Perustelen hieman.

Turhaa työtä teettävät usein toimimattomat välineet ja turhaksi koettu byrokratia, mutta työntekijä itse on yhtä hyvä tuhraamaan työaikaansa ja viettämään aikaansa työpaikalla tuottamattomissa töissä. Ellei tuottamattomuus ole tarkoituksellista, ei syyttävän sormen tarvitse aina osoittaa työntekijään. Esimiehen kyky nähdä olennaisen työn tekemisen laatu ja merkitys on yhtä tärkeää kuin työntekijän opastaminen tekemään tuottavia töitä.

Yrityksen tuottavuus olisi todennäköisesti parempi, vaikka siellä tehtäisiin vähemmän. En tarkoita, että työn tekemisen sijaan työntekijöiden kannattaisi esimerkiksi lojua kotona osan aikaa. En tarkoita myöskään, että työntekijöiden määrää pitäisi vähentää. Tarkoitan turhan puuhastelun minimointia. Työntekijä käyttää keskimäärin tunnin siihen, että hän etsii hukassa olevia tavaroita, papereita ja tiedostoja. Toisen tunnin hän käyttää palavereissa, jotka häntä eivät koske. Kolmannen tunnin hän miettii, mitä tekisi, ja mistä aloittaisi, koska hänellä on tekemistä liikaa, työnkuva on epäselvä ja omat työtavat ovat hukassa. Neljännen ja viidennen tunnin hän yrittää palata takaisin tekemänsä työn pariin sen jälkeen, kun häntä ovat keskeyttäneet joko puhelin, sähköposti, kollegat, toimimattomat välineet tai omat vaeltelevat ajatukset. Tehokasta työntekoaikaa jää jäljelle kolme tuntia. Koska syödähän ei siis tuon työpäivän aikana ehdi, kun koko ajan on niin kiire.

Kärvistelemme tässä jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla muuttuvassa yhteiskunnassa vanhojen tapojemme ja käsitystemme kanssa. Työtä pitää tehdä 8 tuntia päivässä. Piste. Jokainen huolehtikoon itsestään. Piste. Työajalla ei tehdä omia hommia. Piste. Työajalla saa puuhastella työnantajan laskuun turhia työpaikan hommia. Piste. Kunhan istutaan siellä se 8 tuntia.

Entäpä jos välineet ja ohjelmat olisivat kunnossa ja toimivia, turha byrokratia ja turhat kokoukset poissa, työntekijän työvälineet ja tiedostot järjestyksessä, työntekijän työ ei keskeytyisi jatkuvasti ja työntekijä saisi vielä apua omien työtapojensa tehostamiseen? Näin työntekijä voisi tehdä helposti viisi tuntia työtä päivässä tehokkaasti. Työpäivä voisi siis olla viiden tunnin mittainen. Parannusta edelliseen kolmen tunnin tehokkuuteen olisi jo kaksi tuntia eli yrityksen tuottavuuskin kasvaisi.

Mitä työntekijä voisi tehdä kolmella säästyneellä tunnilla? Hän voisi huolehtia omasta työhyvinvoinnistaan, terveydestään, nukkumisestaan, henkilökohtaisista asioistaan tai vaikkapa osallistua johonkin yhteiskunnallisesti hyödylliseen toimintaan. Viedä vaikkapa kerran viikossa vanhuksen tunniksi ulos. Laittaa naapurin lapsille ruokaa. Viettää aikaa perheensä kanssa. Käydä kävelyllä. Nauttia elämästä.

Mitä työnantaja voisi tehdä kasvaneella tuloksellaan, joka syntyisi tehostuneen työn kautta, vaikka työntekijän palkka vähentyneestä työajasta huolimatta pysyisi samana? Palkata lisää työntekijöitä. Kehittää liiketoimintaansa. Saada paremmin voivia työntekijöitä. Voittaa Great Place to Work -kilpailun.

Yhteiskuntakin voittaisi. Terveydenhoitokulut pienenisivät, työurat pitenisivät, heikommista voitaisiin pitää huolta vapaaehtoisesti ilman byrokratiaa, ihmisistä tulisi onnellisempia.

Mitä vaaditaan muutokseen? Tekoja. Työtapojen kuntoon laittaminen, työajan sijaan tulosten seuranta, turhan byrokratian karsiminen, palaverikulttuurin järkeistäminen, työvälineiden kuntoon laittaminen ja työrauhan kunnioittaminen, näistä jostain voi aloittaa.

Utopististako? Ei varmasti! Kaikki on kiinni tahtotilasta ja ryhtymisestä. Voivottelulla ei pääse pitkälle, toiminnalla pääsee mihin tahansa.