Mitä on hamstraaminen?

Viime aikoina on useammalla foorumilla pohdittu hamstraamista. Mitä se on ja onko se pahasta? Vastaus jälkimmäiseen on sekä kyllä että ei.

Hamstrausta on monenlaista

Joku hamstraa alennusmyynneistä sukkia, koska niitä tarvitaan kuitenkin joskus. Todennäköisesti nämä sukat tulevat joskus käytetyksi, eli tässä tapauksessa hamstrauksen voi hyväksyä, etenkin jos henkilön taloudellinen tilanne on heikompi. Joku hamstraa eli kerää esim. karkkipapereita kokoelmiinsa, jolloin kyse on keräilystä eli harrastuksesta. Tämänkin voi hyvin hyväksyä, mikäli siitä ei ole henkilölle tai hänen läheisilleen haittaa vaan se tuottaa iloa. 

Joku hamstraa kesämökilleen kaikkea mahdollista rakennusmateriaalia, jota voi tarvita kunnostustöissä. Joku hamstraa kotiinsa esineitä, joita ei juuri nyt tarvitse, mutta joita ajattelee käyttävänsä ehkä joskus myöhemmin. Tällainen hamstraus on toisaalta järkevää, mutta toisaalta samalla estyy näiden materiaalien käyttö siellä, missä niistä olisi jo nyt hyötyä. Esimerkiksi kierrätyksen kautta nämä tavarat ja materiaalit päätyisivät heti käyttöön, eikä arvokkaita materiaaleja tarvitsisi louhia maaperästä uusien tavaroiden valmistamista varten. Hamstraaminen voi siis olla perusteltua, mutta ei mikään ekoteko, vaikka moni nurkkiinsa tavaraa haaliva niin ajatteleekin. Kuinka monta kiloa käyttämättämiä ja koskaan säilytyspaikassaan käyttöön päätyviä nauloja esimerkiksi suomalaiset varastoissaan säilyttävät? Jos Suomen 500 000:llä kesämökillä olisi keskimäärin 2 kg nauloja/mökki, tarkoittaisi se miljoona kiloa naulaa jemmassa...

Joku puolestaan hamstraa nurkkiinsa esimerkiksi kaikki margariinirasiat pestyinä, koska ajattelee, että niitä joskus vielä ehkä tarvitaan. Tarve on hyvin epätodennäköinen ja hamstraus haittaa jo mahdollisesti elämää, koska asunnon tila hupenee tavaroille ja tavaravuori ahdistaa. Tällöin esimerkiksi ammattijärjestäjästä voi olla apua.

Hamstraaminen voi olla myös sairaus

Joku hamstraa kaiken mahdollisen sanomalehdistä ja jäätelötikuista lähtien. Tällöin onkin jo kyse sairaudesta, joka haittaa henkiön elämää. Sairauden nimi on compulsive hoarding, josta Suomen ammattijärjestäjät ry käyttää nimitystä pakonomainen hamstraaminen tai sairaalloinen hamstraaminen. Tauti on luokiteltu omaksi mielenterveyden sairaudekseen DSM -tautiluokituksen viidennessä painoksessa, joka on ilmestynyt vuonna 2013. Taudista ei voi täysin parantua, mutta sen oireita voi oppia käsittelemään. Tähän auttavat esim. lääkitys ja kongnitiivis-behavioraalinen terapia.

Pakonomaisesti hamstraavan avuksi tarvitaan yleensä psykiatrista osaamista. Usein tällaisen henkiön lähipiiri myös kärsii tilanteesta, aivan samoin kuin vaikkapa alkoholismin kohdalla. Sairaalloisesti hamstraavalle on lähes mahdoton, jopa fyysistä kipua tuottava ajatus luopua tavaroistaan, edes yhdestä jäätelötikusta. Hän ei usein myöskään tiedosta omaa tilannettaan, vaan pitää sitä normaalina. Tällaisessa tapauksessa potilaalle on turha suuttua, sillä hän ei ole itse tehnyt valintaa, vaan on joutunut tilanteen valtaan. 

Pakonomaisesti hamstraavia on arvioiden mukaan 2-5% väestöstä, Suomessakin. Osa eristäytyy ja löytyy lopulta tavaroidensa alta, osa kykenee viettämään muuten normaalia elämää. Sairaudesta toipumisen ensimmäinen askel on oma tahto ja halu parantua, aivan kuten muidenkin riippuvuuksien kohdalla. Suomessa pakonomainen hamstraaminen on lääkärikunnan keskuudessa heikosti tunnettu ja autettu, mutta tilanne toivottavasti paranee koko ajan. 

Myös sosiaalihuolto joutuu tekemisiin enemmän tai vähemmän hamstraavien kanssa, jolloin mm. edunvalvojien tulisi tietää sairaalloisen hamstrauksen syistä ja seurauksista sekä asiakkaansa käsittelystä aiheen suhteen, jotta ei käy, kuten HS:n jutussa, jossa vanhuksen koti tyhjennettiin. Ja toki ammattijärjestäjästä tässäkin tapauksessa voi olla apua, sillä hän osaa erottaa pakonomaisen ja tavallisen hamstraamisen toisistaan ja tietää, että ilman omistajan lupaa ei kenenkään tavaroita voi heittää pois tai viedä kierrätykseen. Pakonomaisesti hamstraavan häätö asunnostaan aiheuttaa yleensä vain pahenevaa hamstrausta henkilön traumatisoituessa entisestään.

Miten päästää irti tavallisesta hamstraamisesta

Tavallisesta hamstrauksesta voi opetella helpommin pois. Ensin täytyy vain selvittää itselleen, mikä on riittävästi. Myös halu keventää omistamisensa kuormaa ja tieto luopumisen hyödyistä voi auttaa. 

Riittävyys on henkilökohtainen kokemus. Jonkun mielestä kahdet housut on riittävästi housuja, joku toinen kokee tarvitsevansa ainakin kahdetkymmenet housut, erilaiset joka tilanteeseen. Ulkopuolelta ei voi mennä arvostelemaan ihmisen kokemaa tarvetta riittävyydestä tai kertomaan toiselle, että nyt sinulla on näitä liikaa. 

Mutta jos huomaat jonkun hamstraavan materiaaleja, joita hän mitä suurimmalla todennäköisyydellä ei koskaan tule käyttämään, voit hienovaraisesti esittää kysymyksiä, kuten: "Riittäisikö koko elinaikasi näiden kaikkien käyttämiseen?" Yhdessä voitte vaikka laskea jonkun tavaravuoren esineiden käyttöön kuluvan ajan. Jos huomaat itse joutuneesi hamstrauksen valtaan ja haluat päästä siitä eroon, olet jo ottanut ensimmäisen askeleen. Seuraava on saada jostain lisäpotkua ja ohjeita tavaroiden läpikäymiseen ja turhista luopumiseen. Näitä voit löytää kirjallisuudesta, kurssilta tai omalta henkilökohtaiselta ammattijärjestäjältä.

Mistä tietää, onko hamstraaminen ongelma?

Hamstraaminen on ongelma, jos tavarapaljous vaikuttaa negatiivisesti mielialaan, toimintakykyyn, terveyteen, turvallisuuteen, taloudelliseen tilanteeseen tai ystävyyssuhteisiin. Tällöin hamstraamisesta ja kaaoksesta kannattaa yrittää päästä eroon.

Hamstraaminen on pakonomaista eli kyseessä on mitä todennäköisimmin sairaus, jos

a) henkilö säästää suuria määriä sellaista, mitä muut pitävät yleisesti roskana

b) asunnossa on paikkoja, joita ei voi käyttää tarkoituksenmukaisesti. Esim. kylpyhuoneessa ei voi peseytyä, sohvalla ei mahdu istumaan, sängyssä ei voi kunnolla nukkua, keittiössä ei voi laittaa ruokaa

c) kaaos aiheuttaa sairautta, ahdistusta, riitoja, eristäytymistä 

Pakonomaisen hamstrauksen selvittämiseen voit ryhtyä pikatestillä (engl.).