Moni avokonttori ja perinteinenkin toimisto saisi useaa
koululuokkaa huonomman arvosanan työrauhasta ja sen kunnioittamisesta.
Kännykkää saa räplätä rajattomasti tärkeissäkin kokouksissa, avokonttorin
hiljaisuuden rikkoo kovaääninen keskustelu kollegan tai puhelimen kanssa.
Kokouksessa ovi käy, kun ihmiset tulevat myöhässä ja poistuvat kesken
kokouksen. Tietokoneella sujahdetaan Facebookiin juoruilemaan ja työhönsä
keskittyneen työtoverin saa keskeyttää milloin tahansa. Kirjoitin jo aiemmassa
postauksestani keskeytyksistä, joista toimistotyöntekijät kärsivät enemmän kuin
koskaan ennen.
Oikeastaanhan keskeytysten salliva kulttuuri on sama asia
käänteisesti kuin työrauha. Kouluissa työrauha ja sen ylläpito ovat yleisimmät
opettelun aiheet, tärkeimmät oppimisen takaajat ja opettajien jokapäiväinen
haaste. Löytyneekö Suomesta yhtäkään luokkaa, jossa ei luokan säännöistä
löytyisi jokaisen suosikkia, Annan työrauhan itselleni ja muille? Tämä sopisi
jokaiselle työpaikallekin huoneentauluksi tai miksei vaikka kissan kokoisin
kirjaimin seinälle riipustettavaksi. Tavallaan on hassua, että koulussa puhutaan työrauhasta, mutta työssä useinkaan ei.
Mutta mihin sitten katoaa ajatus työrauhasta kun astutaan
työelämään?
Oletetaanko, että koulussa on automaattisesti opittu työrauhan antaminen kaiken opettelun jälkeen ja että jokainen sitä näin ollen etevästi ja halukkaasti totteuttaa? Vai eivätkö aikuiset työpaikoilla osaa suhtautua nopeasti
muuttuvaan maailmaan, vaan kulkevat eteenpäin vanhoilla asenteilla, taidoilla
ja tavoilla uuden teknologian ja tilaratkaisujen seassa? Vai keräämmekö vain
käytöstapojen ja kansalaistaitojen opettamatta jättämisen satoa? Ehkä olemme
vain lakanneet välittämästä ja kunnioittamasta ihmisiä, joita kohtaamme ilman
digitaalista välineistöä?
Mitä tapahtuisi avokonttorissa kuljeskeleville ja kovaan
ääneen puhelimeen puhuville tai muille vitsejä kertoville työtovereille, jos
tilanne olisikin vastaava kuin koulun luokkahuoneessa. Ulos lentäisivät kuin
leppäkeihäät, tai ainakin esimiehellä olisi lupa ystävällisesti kehottaa heitä
olemaan häiritsemästä muita kesken työnteon.
Entä mitä jos kokouksen puheenjohtaja takavarikoisi jokaisen
kokousta tai kokouksen osanottajaa häiritsevän tietokoneen ja kännykän?
Jos työpaikoillakin olisi mentävä välitunnille ja
ulkoilemaan? Mitä tapahtuisi tuottavuudelle, jos työntekijöitä kehotettaisiin
keskittymään yhteen asiaan tai projektiin kerrallaan ja jokaisella olisi
työrauha edes 45 minuuttia kerrallaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti