Pyritkö täydellisyyteen, jota kukaan ei huomaa?

20 %:n työpanoksella saat aikaan 80 % tuloksista. Tämä Pareton periaate on huojentava ja silti välillä niin vaikea muistaa.

Jos sinulla on kaikki tarvittavat työkalut ja materiaalit jonkin asian suorittamista varten, on tekemisen alku eli ensimmäiset 20 % kaikkein kriittisin vaihe työn loppuun saattamisessa. Usein pelkkä 20 % riittää. Loppu 80 % työstä on viimeistelyä ja hiomista ja toisinaan tarpeen, mutta monesti aivan turhaa.

Ajatellaan vaikkapa sähköpostiviestin kirjoittamista.

Vaihtoehto 1: Kirjoittaa pläjäytät viisi lausetta, joita et mieti liian pitkään ja siksi ne sisältävät tarpeellisen eli ydinasiat. Sinulta kuluu tähän kaksi minuuttia. Lähetät viestin.

Vaihtoehto 2: Kirjoitat viisi lausetta. Luet ne kerran ja parantelet hieman, jotta vastaanottaja ei vain käsittäisi mitään väärin. Kirjoitat toiset viisi lausetta varmistaaksesi, että vastaanottaja varmasti ymmärtää kaiken. Luet kaikki lauseet uudestaan, jotta voit varmistaa kirjoittaneesi kaiken tarpeellisen. Sinulta kuluu tähän kymmenen minuuttia.

Mikä on lopputulos?

Vaihtoehto 1A: Vastaanottaja ymmärtää asian ja tekee viestin vaatimat toimenpiteet tai vastaa sinulle.  Sinulta kului aikaa kaksi minuuttia. Asia tuli hoidetuksi.

Vaihtoehto 1B: Jos vastaanottajalle jostain syystä jäi jotain epäselväksi, hän kysyi sinulta yksityiskohtaisella kysymyksellä lisätietoa tai soitti sinulle minuutin lisätietopuhelun. Sinulta kului aikaa kolme minuuttia. Asia tuli hoidetuksi.

Vaihtoehto 2: Vastaanottaja ymmärtää asian ja tekee viestin vaatimat toimenpiteet tai vastaa sinulle. Sinulta kului aikaa kymmenen minuuttia. Asia tuli hoidetuksi.

Pareton säännön lisäksi toteuttamalla muutamia yksinkertaisia tapoja, voit sähköpostin käytössä säästää päivässä jopa tunteja. Tästä enemmän vieraskynä-kirjoituksessa Leo Straniuksen blogissa.

Mitä on hamstraaminen?

Viime aikoina on useammalla foorumilla pohdittu hamstraamista. Mitä se on ja onko se pahasta? Vastaus jälkimmäiseen on sekä kyllä että ei.

Hamstrausta on monenlaista

Joku hamstraa alennusmyynneistä sukkia, koska niitä tarvitaan kuitenkin joskus. Todennäköisesti nämä sukat tulevat joskus käytetyksi, eli tässä tapauksessa hamstrauksen voi hyväksyä, etenkin jos henkilön taloudellinen tilanne on heikompi. Joku hamstraa eli kerää esim. karkkipapereita kokoelmiinsa, jolloin kyse on keräilystä eli harrastuksesta. Tämänkin voi hyvin hyväksyä, mikäli siitä ei ole henkilölle tai hänen läheisilleen haittaa vaan se tuottaa iloa. 

Joku hamstraa kesämökilleen kaikkea mahdollista rakennusmateriaalia, jota voi tarvita kunnostustöissä. Joku hamstraa kotiinsa esineitä, joita ei juuri nyt tarvitse, mutta joita ajattelee käyttävänsä ehkä joskus myöhemmin. Tällainen hamstraus on toisaalta järkevää, mutta toisaalta samalla estyy näiden materiaalien käyttö siellä, missä niistä olisi jo nyt hyötyä. Esimerkiksi kierrätyksen kautta nämä tavarat ja materiaalit päätyisivät heti käyttöön, eikä arvokkaita materiaaleja tarvitsisi louhia maaperästä uusien tavaroiden valmistamista varten. Hamstraaminen voi siis olla perusteltua, mutta ei mikään ekoteko, vaikka moni nurkkiinsa tavaraa haaliva niin ajatteleekin. Kuinka monta kiloa käyttämättämiä ja koskaan säilytyspaikassaan käyttöön päätyviä nauloja esimerkiksi suomalaiset varastoissaan säilyttävät? Jos Suomen 500 000:llä kesämökillä olisi keskimäärin 2 kg nauloja/mökki, tarkoittaisi se miljoona kiloa naulaa jemmassa...

Joku puolestaan hamstraa nurkkiinsa esimerkiksi kaikki margariinirasiat pestyinä, koska ajattelee, että niitä joskus vielä ehkä tarvitaan. Tarve on hyvin epätodennäköinen ja hamstraus haittaa jo mahdollisesti elämää, koska asunnon tila hupenee tavaroille ja tavaravuori ahdistaa. Tällöin esimerkiksi ammattijärjestäjästä voi olla apua.

Hamstraaminen voi olla myös sairaus

Joku hamstraa kaiken mahdollisen sanomalehdistä ja jäätelötikuista lähtien. Tällöin onkin jo kyse sairaudesta, joka haittaa henkiön elämää. Sairauden nimi on compulsive hoarding, josta Suomen ammattijärjestäjät ry käyttää nimitystä pakonomainen hamstraaminen tai sairaalloinen hamstraaminen. Tauti on luokiteltu omaksi mielenterveyden sairaudekseen DSM -tautiluokituksen viidennessä painoksessa, joka on ilmestynyt vuonna 2013. Taudista ei voi täysin parantua, mutta sen oireita voi oppia käsittelemään. Tähän auttavat esim. lääkitys ja kongnitiivis-behavioraalinen terapia.

Pakonomaisesti hamstraavan avuksi tarvitaan yleensä psykiatrista osaamista. Usein tällaisen henkiön lähipiiri myös kärsii tilanteesta, aivan samoin kuin vaikkapa alkoholismin kohdalla. Sairaalloisesti hamstraavalle on lähes mahdoton, jopa fyysistä kipua tuottava ajatus luopua tavaroistaan, edes yhdestä jäätelötikusta. Hän ei usein myöskään tiedosta omaa tilannettaan, vaan pitää sitä normaalina. Tällaisessa tapauksessa potilaalle on turha suuttua, sillä hän ei ole itse tehnyt valintaa, vaan on joutunut tilanteen valtaan. 

Pakonomaisesti hamstraavia on arvioiden mukaan 2-5% väestöstä, Suomessakin. Osa eristäytyy ja löytyy lopulta tavaroidensa alta, osa kykenee viettämään muuten normaalia elämää. Sairaudesta toipumisen ensimmäinen askel on oma tahto ja halu parantua, aivan kuten muidenkin riippuvuuksien kohdalla. Suomessa pakonomainen hamstraaminen on lääkärikunnan keskuudessa heikosti tunnettu ja autettu, mutta tilanne toivottavasti paranee koko ajan. 

Myös sosiaalihuolto joutuu tekemisiin enemmän tai vähemmän hamstraavien kanssa, jolloin mm. edunvalvojien tulisi tietää sairaalloisen hamstrauksen syistä ja seurauksista sekä asiakkaansa käsittelystä aiheen suhteen, jotta ei käy, kuten HS:n jutussa, jossa vanhuksen koti tyhjennettiin. Ja toki ammattijärjestäjästä tässäkin tapauksessa voi olla apua, sillä hän osaa erottaa pakonomaisen ja tavallisen hamstraamisen toisistaan ja tietää, että ilman omistajan lupaa ei kenenkään tavaroita voi heittää pois tai viedä kierrätykseen. Pakonomaisesti hamstraavan häätö asunnostaan aiheuttaa yleensä vain pahenevaa hamstrausta henkilön traumatisoituessa entisestään.

Miten päästää irti tavallisesta hamstraamisesta

Tavallisesta hamstrauksesta voi opetella helpommin pois. Ensin täytyy vain selvittää itselleen, mikä on riittävästi. Myös halu keventää omistamisensa kuormaa ja tieto luopumisen hyödyistä voi auttaa. 

Riittävyys on henkilökohtainen kokemus. Jonkun mielestä kahdet housut on riittävästi housuja, joku toinen kokee tarvitsevansa ainakin kahdetkymmenet housut, erilaiset joka tilanteeseen. Ulkopuolelta ei voi mennä arvostelemaan ihmisen kokemaa tarvetta riittävyydestä tai kertomaan toiselle, että nyt sinulla on näitä liikaa. 

Mutta jos huomaat jonkun hamstraavan materiaaleja, joita hän mitä suurimmalla todennäköisyydellä ei koskaan tule käyttämään, voit hienovaraisesti esittää kysymyksiä, kuten: "Riittäisikö koko elinaikasi näiden kaikkien käyttämiseen?" Yhdessä voitte vaikka laskea jonkun tavaravuoren esineiden käyttöön kuluvan ajan. Jos huomaat itse joutuneesi hamstrauksen valtaan ja haluat päästä siitä eroon, olet jo ottanut ensimmäisen askeleen. Seuraava on saada jostain lisäpotkua ja ohjeita tavaroiden läpikäymiseen ja turhista luopumiseen. Näitä voit löytää kirjallisuudesta, kurssilta tai omalta henkilökohtaiselta ammattijärjestäjältä.

Mistä tietää, onko hamstraaminen ongelma?

Hamstraaminen on ongelma, jos tavarapaljous vaikuttaa negatiivisesti mielialaan, toimintakykyyn, terveyteen, turvallisuuteen, taloudelliseen tilanteeseen tai ystävyyssuhteisiin. Tällöin hamstraamisesta ja kaaoksesta kannattaa yrittää päästä eroon.

Hamstraaminen on pakonomaista eli kyseessä on mitä todennäköisimmin sairaus, jos

a) henkilö säästää suuria määriä sellaista, mitä muut pitävät yleisesti roskana

b) asunnossa on paikkoja, joita ei voi käyttää tarkoituksenmukaisesti. Esim. kylpyhuoneessa ei voi peseytyä, sohvalla ei mahdu istumaan, sängyssä ei voi kunnolla nukkua, keittiössä ei voi laittaa ruokaa

c) kaaos aiheuttaa sairautta, ahdistusta, riitoja, eristäytymistä 

Pakonomaisen hamstrauksen selvittämiseen voit ryhtyä pikatestillä (engl.).

Kodin tavarakaaoksen laihdutusvinkit

Tiedätkö, kuinka paljon ihmiset säilyttävät nurkissaan tavaraa? Ikeakin on saanut ideoita säilytysratkaisuihin siitä, että sauna on yksi yleisistä varastotiloista Suomessa ja Ruotsissa....

Ameriikassa kuluttajien ostamista tavaroista on puolen vuoden päästä käytössä vain yksi prosentti! Siis yksi prosentti. Ja 99 % lojuu nurkissa, kaatopaikoilla tai kaapin perukoilla. Ei olla Suomessa varmaan paljon tästä jäljessä... 

Kodin tavarakaaosta myös hävetään. Suomestakin löytyy tuhansittain ihmisiä, jotka eivät voi kutsua vieraita kotiinsa, koska tavarakaaos hävettää ja eristää sosiaalisesti. Tavarasta on tullut uusi läski.

Yksittäinen ihminen voi olla kovin voimaton tavarapaljouden edessä. Siksi syyttävä sormi saadaankin kääntää muualle. Jos tiedät tavaroihin hukkuvan, tai olet itse sellainen, voit vähentää häpeän (tai ylenkatsomisen) tunnetta vertaamalla tavaranhamstrausta mihin tahansa muuhun ylenmäärin tapahtuvaan. Ja ymmärtämällä faktat, jotka tähän ajavat:

1. Kulutusyhteiskunta hypnotisoi meitä tehokkaasti ajattelemaan, että tarvitsemme ja haluamme esineitä.

2. Keräilijägeenit istuvat syvällä ja viestittävät meille, että mitä enemmän omistamme, sitä turvallisempaa elämämme on.

3. Niukkojen aikojen perintö kuiskii korvaamme: "Ehkä tarvitset tuota vielä. Ei hyvää voi heittää pois. Säilytä se kaiken varalta"

Yhdessä nämä kaikki ovat vahva huumaavaa keitos, jonka vaikutuksista voi onneksi pyristellä eroon. Ihmeparannusta ei voi luvata, sillä taikuus on vain harvojen hallussa, mutta seuraavalla seitsemän kohdan polulla pääsee kuka tahansa alkuun, vaikka kaappi kerrallaan:

1. Selvitetään säilyttämisen syyt? 
"Säilytän tätä tavoitevaatetta, jos joskus vielä ehkä mahtuisin siihen taas." "Enhän minä voi heittää tuota maljakkoa pois, kun se on saatu anopilta lahjaksi."
"Säilytän näitä kuutta samanlaista ruuvimeisseliä, jos vaikka viisi niistä menisi rikki."

2. Kyseenalaistetaan nuo syyt? 
"Enhän mä oikeasti koskaan enää laita tätä vaatetta päälle, vaikka mahtuisinkin siihen. Jos kutistuisin takaisin noihin mittoihin, niin ostaisin kyllä uuden (paremman näköisen) vaatteen."
"Anoppi ei ehkä kuitenkaan halua, että minä kärsin joka kerta, kun näen tuon maljakon."
"Jos nämä ruuvimeisselit ovat kestäneet jo kymmenen vuotta, niin ehkä kaksi samanlaista riittäisi."

3. Taivutetaan mieli luopumaan. 
"Jos luopuisin tuosta vaatteesta, niin kaappiin tulisi tilaa ja löytäisin sopivat vaatteet helposti. "
"Kuinka huojentavaa olisikaan antaa tuo kurjaa mieltä tuovat tavara pois jollekin, joka siitä oikeasti ilahtuu..."
"Tulisipa työkalupakkiin lisää tilaa ja löytyisi oikeat välineet helposti, kun sieltä poistaisi turhat."

4. Luovutaan. 
"Otetaan jokainen vaatekappale vaatekaapista / työkalu työkalupakista / koriste-esine hyllystä ja luovutaan jokaisesta, joka ei ole tarpeellinen tai iloa tuottava. Siis oikeasti. Ja laitetaan takaisin vain ne, joita tulee käytettyä."

5. Viedään luovutut ja turhat kierrätykseen. 
"Tuntuishan se hyvältä, kun tekisin hyväntekeväisyyttä ja lahjoittaisin nämä Kierrätyskeskukseen tai Fidaan. Ja ne tulee hakemaan nämä kotoa asti."

6. Järjestetään säilytettävät järkevästi. 
"Jos mulla olis nämä kaikki paidat samassa paikassa niin, että mä näen ne, niin säästyis aikaa asua valitessa. Ja jokaisella paidalla olisi vielä oma paikka, niin että sen voisi pesun jälkeen laittaa siihen ilman, että tarvitsee tunkea..."
" Ihanaa. Pelkkiä silmää miellyttäviä muisto- ja koriste-esineitä hyllyssä. Ja vielä yksi puolityhjä hylly."
"Ehkä löytäisin työkalut, kun niitä tarvitsen, jos ne olisi kaikki samassa paikassa ja riittävän väljästi... Ja jos ne laatikot olisi vielä nimetty tiettyjä tavaroita varten."

7. Opetellaan tavoille.
"Ja jos mä palauttaisin tän aina omalle paikalleen käytön jälkeen, niin mähän löytäisin sen aina ilman, että tarvitsee etsiä sitä puolta tuntia. Tai huutaa puolisolle, että mihin se on taas mun tavaroita piilottanu..."
"Ja kun kaupassa vielä miettisin, että tarvitsenko mä oikeasti tätä uutta, kun mulla on niitä jo kaksi kotona..." 

Saa kokeilla. 

Lisätukea ja potkua raivaamiseen Kaaos kuriin -verkkokurssista. Kolme tuntia videomateriaalia (eli 40 videonpätkää).

Tuntuuko tutulta?

On tiistaiaamu. Maanantai kului hoidellessa rästiin jääneitä töitä, kiire tuntui olevan suunnaton. Istuit palavereissa ja etsit sekä availit useita tiedostoja päivän mittaan. Silti työpäivän päätyttyä oli olo, että olisi pitänyt saada aikaan vieläkin enemmän. Ajattelit kenties, että huomenna, huomenna aion tehdä siihen suureen projektiin liittyvän tärkeän työn.

Nyt on se huominen. Olet juuri saapunut työpaikalle. Kello on viisitoista minuuttia yli kahdeksan ja tunnet hetkellistä riemun tunnetta, sillä päivän ensimmäinen palaveri alkaa vasta yhdeksältä. Mieleesi pulpahtaa ajatus, että nytpä olisi oivallinen tilaisuus kirjoittaa loppuun raportti, jonka olet luvannut palauttaa torstaihin mennessä. Istut työpisteesi ääreen ja avaat tietokoneen. Sähköpostiohjelman saapuneet kansio ilmoittaa, että uusia viestejä on yksitoista. Avaat ohjelman ja availet saapuneita viestejä. Jokainen viesti tuo mieleesi jonkin asian, joka pitäisi hoitaa. Vilkaiset myös pikaisesti ystäväsi Facebook-päivityksen. Hauskoja kuvia.

Yhden mainosviestin uskallat poistaa luettuasi siitä ensin muutaman rivin. Avaat viestin, jossa sinulta kysytään kommentteja kollegan esitykseen. Palautat mieliisi esityksen. Kommentitkin olisivat ihan siinä ulottuvillasi, mutta et vastaa viestiin, koska mielessäsi pyörii ajatus raportin kirjoittamisesta loppuun. Kellokin on jo 20 vaille yhdeksän.  Klikkailet viestejä takaisin lukemattomiksi, koska pelkäät, että muutoin unohdat palata niihin myöhemmin. Avaat raportin ja yrität aloittaa kirjoittamisen. Nyt mielessäsi pyörii kollegan esitys, etkä edelleenkään vastaa viestiin, vaikka vastaamiseen olisi mennyt alle kaksi minuuttia.

Katsot kelloa, joka on jo kymmentä vaille ja toteat, että raportin pariin ei enää kannata uppoutua. Selailet kalenteria ja pohdit, mitä kaikkea tänään olisi syytä tehdä. Muistat, että jossain on muistilappu, johon kirjoitit perjantaina tehtäviä, jotka olisi syytä hoitaa tällä viikolla. Etsit pöydällesi kasvaneesta paperipinosta muiden papereiden joukosta tuota muistilappua. Vilkaiset kelloa, se on jo kahta minuuttia vaille yhdeksän. On aika juosta palaveriin. Mitä olikaan agendalla? Mielesi yrittää edelleen kuumeisesti muistella perjantaina kirjoittamasi muistilapun sisältöä, sillä et viiden minuutin etsinnöistä huolimatta sitä löytänyt.

Tuntuiko tarina tutulta? Entä mitä tapahtuikaan seuraavien tuntien aikana? Mikäli kaaos ja kiire ovat päässeet huomaamatta työtovereiksesi ja häiritsevät työntekoasi, kannattaa tehdä jotakin.

Millainen olisi todennäköisesti ollut mukavampi tiistaiaamun ensimmäinen tunti ja vielä ne muutamat seuraavatkin? Tulit työpaikalle, istuit alas ja kirjoitit raportin loppuun. Ehdit lukaista uusimmasta ammattilehdestä tärkeän artikkelin. Menit palaveriin, jonka agendan olit saanut ja lukenut ajoissa. Palaverin jälkeen avasit sähköpostin, koska tiesit, että sinulla on aikaa, energiaa ja halua reagoida viesteihin. Vastasit viiteen viestiin, poistit muutaman ja kirjasit muutaman vaatimat toimenpiteet tehtävälistallesi. Luit perjantaina ylöskirjaamasi tehtävät muistikirjastasi, kalenteristasi tai puhelimesi, jota kannat aina mukanasi. 

Lisää vinkkejä työpäivän sujuttamiseen:

Askel edelle kiirettä ja kaaosta -kirjasta

Suomeen talviajaksi pakollinen siesta

Koko Suomessa on niin pimeää, että kollektiivinen väsymys voittaa kymmenen miljoonan karhun talviunet mennen tullen. Kuka laittaisi pystyyn kansalaisaloitteen pakollisesta talviajan siestasta? Jos etelänmaissa on kesällä työntekoa haittaavan kuuma, niin ihan varmasti tänne kuulisi pakollinen siesta talvella, kun vallitsee koko elämää haittaava pimeys.

Kyllä työn ja mielen laatu paranisi, kun pitäisi pakolla viettää siestaa klo 12-14. Edes tunnin siesta lisäisi työtehoja talviaikaan niin merkittävästi, että sen ei edes tarvitsisi pidentää työpäivää. 

Keskellä päivää lounaan jälkeen pidettyyn siestaan on ihan tutkitusti geneettinen tarve. Suomessa pimeänä aikana on biologinen tarve lounaan jälkeen unen lisäksi myös ulkona hankitulle valohoidolle sekä suklaan syömiselle tai muulle mieltä piristävälle toiminnalle. 

Jos siestalla on positiivisia vaikutuksia 

• unenlaatuun
• keskittymiskykyyn
• muistiin
• energiatasoon
• mieleen
• työtehoon
• stressin vähenemiseen
• palautumiskykyyn

niin miksi ihmeessä meillä ei sellaista ole käytössä? Pelätäänkö täällä lusmuilua ja lepäämisen muka negatiivista vaikutusta työntekoon? 

Jos vain työnantaja sallii, niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan talvisiestaa: lounas, jälkiruoka, enintään puolen tunnin unet/lepo, valohoitoa ulkona ja hetki leppoisaa jutustelua kollegojen tai tuttavien kesken. Suomalaisen pessimistisesti voinemme ehkä haaveille enintään tunnin siestasta, mutta kyllä silläkin jo lakkaavat istualteen ja seisovilteen nukahtavien työntekijöiden otsat kopsahtelemasta tietokoneen näppäimistöille ja tuotantolinjastoille.